Le Havre

Suomi, Ranska, Saksa / 2011

Ohjaus: Aki Kaurismäki

Käsikirjoitus: Aki Kaurismäki

Kuvaus: Timo Salminen

Leikkaus: Timo Linnasalo

Lavastus: Wouter Zoon

Puvustus: Frédéric Cambier

Ääni: Iisakki Hormia, Konsta Hormia, Benjamin Laurent, Tero Malmberg, Olli Pärnänen

Apulaisohjaajat: Gilles Charmant, Lucas Loubaresse, Renaud Gast

Tuotantopäälliköt: Valérie Farthouat, Claire Langmann, Mark Lwoff, Remi Pradinas, Haije Tulokas, Augustin Werkoff
Musiikki: Swedish radio symphony orchestra, Erkki Friman, Damia, Hasse Walli & Asamaan, Alain Chapelain, Blind Willie McTell, Aaro Kurkela, The Renegades, Antero Jakoila, Damien Calais, Little Bob, Carlos Gardel

Näyttelijät: André Wilms, Kati Outinen, Jean-Pierre Darroussin, Blondin Miguel, Elina Salo, Evelyne Didi, Quoc Dung Nguyen, François Monnié, Roberto Piazza, Pierre Étaix, Jean-Pierre Léaud, Vincent Lebodo, Umbañ Uksët, Patrick Bonnel, Ilkka Koivula, Myriam ”Mimie” Piazza, Luce Vigo, Valérie Caron, Jérôme Boyer, Jean-Luc Guion-Firmin, Pierre Morineau, Johann Rioux, Julien Flematti, Éric Duteil, Corinne Belet, Dominique Lepagne, Anne Lizy, Pierre Richards, Loïck Jamet, Little Bob-yhtye: Nico Garotin, Bertrand Couloume, Nicolas Noël ja Gilles Mallet, Gilles Adam, Patrick Leboucher, Michel Lacaille, Stéphane Livonnen, Arnaud Clément, Dominique Comont, Alain Guillot, Philippe Hubschwerlin, Franck Durand, Christian Amyard, Rudy Amyard, Brice Augé, Lucas Loubaresse, Ireneusz (Irek) Spiewak, Gilles Charmant, Mary Berkelmans, Seluna Lemercier, Fanette Martinie, Rémi Pradinas, Stéphane Parthenay, Alain Chapelain, Gilles Adam, Rachid Bessal, Oumar Ly, Emmanuel Ingweiller, Matthieu Hébert, Frank Atinault, Dominique Mare, Brice Niel, Alban Rutten, Franck Rutten, Laika

Tuottajat: Karl Baumgartner, Reinhard Brundig, Hanna Hemilä, Aki Kaurismäki, Stéphane Parthenay, Fabienne Vonier
Tuotanto: Pandora Filmproduktion GmbH, Pyramide Productions, Sputnik Oy
Kesto: 93 min.

Marcel Marx, entinen kirjailija ja tunnettu boheemi, on vetäytynyt vapaaehtoiseen maanpakoon Le Havren satamakaupunkiin, jossa hän kokee päässeensä lähemmäs kansaa palvellessaan heitä kengänkiillottajan kunnioitettavassa, mutta ei liian tuottoisassa ammatissa. Hän on haudannut haaveensa kirjallisesta läpimurrosta ja elelee tyytyväisenä kantabaarinsa, työnsä ja vaimonsa Arlettyn muodostamassa kolmiossa kun kohtalo yllättäen heittää hänen tielleen alaikäisen maahanmuuttajapakolaisen pimeimmästä Afrikasta.

Kun Arletty samanaikaisesti sairastuu vakavasti ja joutuu vuoteen omaksi on Marcelin vielä kerran noustava inhimillisen välinpitämättömyyden kylmää muuria vastaan ainoana aseenaan vain synnynnäinen optimismi ja asuinkorttelinsa väen horjumaton solidaarisuus, mutta vastassaan koko länsimaisen oikeusvaltion sokea koneisto, jota tällä erää edustaa poliisin hetki hetkeltä kiristyvä verkko pakolaispojan ympärillä.
Marcelin on aika kiillottaa kenkänsä ja paljastaa hampaansa.